Historian ystävien kirjasuosikkeja

- voit lähettää oman suosikkisi tiedot ja muutaman lauseen perustelun, miksi juuri se kirja kannattaa lukea toimistoon. Nettitoimitus muokkaa julkaistavat tekstit. Teokset aakkostettu tekijän mukaan, paitsi sellaiset, joissa useampi tekijä tai jotka ovat toimitettuja. Ajankohtaisia kirja-arvosteluita löydät myös Agricolan sivuilta, ks LINKIT.

Ohto Manninen ja Raimo Salokangas: Eljas Erkko. Vaikenematon valtiomahti. (WSOY 2009.)

Ministeri Aatos Erkko antoi kaiken Eljas Erkon arkistoon sisältyvän aineiston, "hän ei jälkikäteen puutu eikä jälkikäteen arvostele". Korkeatasoisessa henkilöhistoriassa kulkevat lomittain Eljas Erkon vaiheet toisaalta lehtimagnaattina, toisaalta poliitikkona paljaestaen ennestään tuntemattomia piirteitä. Erkko oli talvisotaa edeltäneen ajan taipumaton ulkoministeri, josta kuva syventyy kirjassa. Tekstiä ryydittävät Erkon vähemmän tunnetut kriittiset näkemykset aikalaisistaan, esim. Mannerheimista ja J.K. Paasikivestä.

Ingemar Hägglöf: Kauppatorin päiväkirja (1990)

Ingemar Hägglöf oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Ruotsin suurlähettiläänä Helsingissä ja oli huippuluokan tiedonhankkija. Hän tunsi Suomen salaisimmat asiat paremmin kuin omat ministerimme, kansanedustajista nyt puhumattakaan. Hägglöf oli diplomaatti, joten häntä ei voi kutsua vakoojaksi.

Max Jakobson: Diplomaattien talvisota (1955)

Nuoren Max Jakobsonin kirja on talvisodan klassikko, joka kestää isoisältä pojanpojalle ja pojantyttärelle.

Ermei Kanninen: Vuodet myrskyn varjossa (1996)

Onneksi kenraali Ermei Kanninen kirjoitti kunnolliset, vanhanaikaiset muistelmat. Kirja on sotilaallisen jämerää tekstiä, eikä se ole yhtään haalistunut.

Markku Kuisma: Rosvoparonien paluu (Kustannusosakeyhtiö Siltala 2010)

Viime vuonna Suomen tuhatvuotisesta taloushistoriasta kirjoittaneen professorin mainio opus viime aikojen talouskriisien kyseenalaisista puolista. Ruhtinaallisia palkkioita nauttineet kyvyttömät pankki- ja teollisuusmiehet katoavat rahoineen firmojaan ja kansantalouksia vaurioitettuaan ja laskut jäävät veronmaksajien hoidettaviksi. Kuisma muistuttaa, että Suomea 1900-luvulla rakentaneilla merkittävillä talouselämän vaikuttajilla, jotka eivät saaneet bonuksia, oli mielessään myös isänmaan etu.

Per-Erik Lönnfors: Vändpunkter. Mitt liv som drama. (Söderströms 2010)

Arvostetun journalistin kolmas muistelmateos, jota ei lue vain mielikseen vaan joka myös moraalisuudessaan saa mietteliääksi.

Tiina Mahlamäki: Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva.

Merkittävän kirjailijan elämänkulun tasapainoinen kehityskuvaus.

Mikko Majander: Paasikivi, Kekkonen ja avaruuskoira (Kustannusosakeyhtiö Siltala 2010)

Huumoria säästämättä kirjoitettu esseekokoelma lähinnä Suomesta kylmän sodan aikana. Vähemmän tunnettua detaljitietoa ovat tekijälle tarjonneet ulkoministerinä 1954-56 toimineen Johannes Virolaisen muistiinpanot J.K. Paasikivestä. Vuoden 1956 presidentinvaali on käsitelty poikkeuksellisen perusteellisesti. Avaruuskoira tarkoittaa Laika-parkaa, joka 1957 avaruuteen ammuttuna sai paljon kovemman kohtalon kuin mitä neuvostotiedotus antoi ymmärtää.

Jean Monet: Muistelmat (1998)

Jos haluaa palata Euroopan unionin alkuvuosiin, kannattaa lukea Jean Monetia. Unionin synnyttäminen oli hapuilua, ja hapuilu on jatkunut. Mutta kertaakaan unionin jäsenmaat eivät ole sotineet keskenään. Autuaita ovat rauhantekijät.

Marko Paavilainen: Aina valmiina. Partioliike Suomessa 1910-2010.

Hienosti kirjoitettu ja toimitettu kuvaus Suomen merkittävimmän nuorisojärjestön vaiheista.

Panu Rajala: Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta.

Sujuva, ovelan syvällinen kuvaus ja analyysi häkellyttävästä ilmiöstä ja ihmiskohtaloista.

Erkka Railo ja Ville Laamanen (toim.): Suomi muuttuvassa maailmassa. Ulkosuhteiden kansallisen itseymmärryksen historiaa. (Edita 2010)

. Turun yliopiston poliittisen historian tutkijoiden yhteisjulkaisu, jonka toivotaan välittävän lukijoille käsityksen poliittisesta historiasta moniulotteisena ja erilaisille lähestymistavoille avoimena historiantutkimuksen erityisalana. Toive täyttyy hyvin tässä lukiystävällisesti kirjoitetussa julkaisussa.

Timo Vihavainen ja Andrei Saharov (toim.), Tuntematon talvisota. Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot.

Uusi näkökulma talvisotaan kuvaa yllättävän realistisesti neuvostoarmeijan vaikeudet ja rauhanteon taustat.

Viktor Vladimirov: Näin se oli (1993)

Viktor Vladimirov vaikutti 1950-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin. Kun Vladimirov lähti viimeisen kerran Suomesta vuonna 1984, häntä olivat hyvästelemässä kaikki johtavat poliitikot ja elinkeinoelämän johtajat. Vladimirov oli huippuluokan tiedonhankkija, joka tunsi Suomen salaisimmat asiat paremmin kuin omat ministerimme, kansanedustajista nyt puhumattakaan. Vladimirov oli taustaltaan KGB-mies, joten häntä uskaltaa – näin jälkikäteen – kutsua vakoojaksi.

Hannele Wirilander: Uudistuksiin heräävä Savo 1970-1918. Savon historia IV Savon Säätiö

Parhaita maakuntahistorioita vaiheesta, kun kaskitalous vaihtui rahatalouteen, puulle ja maidolle tuli hinta, teollisuus käynnistyi ja uudet liikenneyhteydet avautuivat.