Vuoden historiateokset

Mikä on mielestäsi paras tänä vuonna julkaistu historiateos?​

Ehdota se Vuoden Historiateokseksi, klikkaa tästä!

Vuoden historiateoksen kriteerinä on, että valittu teos on ”erittäin ansiokkaasti edistänyt historiallisen tietämyksen laajenemista ja syvenemistä suomalaisen yleisön keskuudessa” Pyrimme palkitsemaan kirjoja historian eri aloilta. Vuoden historiateosta valittaessa voidaan myöntää myös kunniamaininta (km) jollekin toiselle ansoituneelle teokselle, sillä usein on valinta varsin vaikea monista erittäin hyvistä teoksista. 

Historian Ystäväin Liitto on palkinnut mielenkiintoisia historiateoksia jo vuodesta 1973 alkaen.

VUODEN 2019 HISTORIATEOS  sekä 3 kunniamainintaa jaettu Suomalaisilla Historiapäivillä Lahden Sibelius-talossa:

Vuoden historiateokseksi palkintoraati valitsi

Niklas Jensen-Eriksenin, Aleksi Mainion ja Reetta Hännisen kirjoittaman Suomen suurin. Helsingin Sanomat 1889-2019. Siltala 2019.

Helsingin Sanomat on pitkän ollut maamme laajalevikkisin sanomalehti. Lehti on roolistaan ja merkityksestään tietoinen ja siitä vähän ylpeäkin. Sen historiasta on julkaistu viisiosainen sarja vuosina 2014-2019.  Päätösosa on saanut komean nimen ”Suomen suurin”, jolla viitataan sekä aineellisiin että henkisiin resursseihin. Vaatimattomasti ”Taustaksi” otsikoitu luku on laaja analyysi lehden historiasta. Se perustuu paljolti sarjan aikaisempien osien tutkimustuloksiin ja tempaa lukijan mukaansa. Teos on jaettu kahteentoista temaattiseen kokonaisuuteen, jotka valottavat lehden historiaa alkuajoista tähän päivään – niin lähelle nykyaikaa, että hirvittää.

Teos onnistuu tuomaan esiin jotain oleellista toiminnallisen julkisivun takaa ”Hesarin” omakuvaa. Siihen kuuluu niiden näkemysten ja toimintaperiaatteiden kuvaus, jotka ovat muovanneet lehden suomalaisen sanomalehdistön lippulaivaksi ja suomikuvan rakentajaksi maailmalla.

Teoksessa valotetaan eri omistajasukupolvien Erkkojen persoonaa ja toimituksellista linjaa. Alusta lähtien lehti on pitänyt johtoaatteenaan sanavapauden ja toimituksellisen riippumattomuuden ihanteita, jotka omaksuttiin johtotähdiksi jo Eero Erkon Päivälehden aikana. Henkilöerimielisyydet tai persoonallisten painotusten eroavuudet sen paremmin kuin vaikeiden aikojen tyrskytkään eivät ole romuttaneet suurta linjaa.  Linjan määrittäjinä ovat olleet omistaja-Erkot, jotka ovat viestineet tahtonsa päätoimittajille, mutta jättäneet toteutuksen tämän harteille. Päätoimittajilla on ollut vaikea tehtävä sillanrakentajana omistajan, toimituksen ja lukijoiden välillä. Näiden vaatimusten ristitulessa he ovat onnistuneet ja saaneet arvonantoa ja äänensä kuuluviin.

Uutta ja lukijoita varmasti kiinnostavaa on Aatos Erkon myyttisen persoonan avaaminen. Hänen aikakaudellaan Helsingin Sanomista tuli liberaali ja avarakatseinen lehti. Hänen kansainväliset suhteensa Englantiin, Yhdysvaltoihin ja myös Kremliin asettuvat paikoilleen ja tekevät toimituksen liikkumavaran ymmärrettäväksi. Erityisesti Aatos Erkon läheinen USA-suhde on ehkä vähän yllättäväkin.

Toimituksen sisäisiä ristiriitoja ei lakaista maton alle. Lukijakunnan suosimia tähtitoimittajia muut vähän kadehtivatkin. Heitä on ollut erityisesti politiikan- ja kulttuuritoimituksissa. Naistoimittajien tulon ja nousun kuvaus toimitushierarkiassa on teoksen yksi ansio. Sanomatalon tapa haastatella eläkkeelle jäävät työntekijät on mittaamaton kulttuuriteko. Kun ne ovat olleet tukijoiden käytettävissä, kuva historiasta on saanut uusia sävyjä inhimillisiä sävyjä. Lehtitalo on myös suhteutumisessaan kirjan tekijöihin toteuttanut sananvapauden linjaansa. Tuloksena on uskottava ja sensuroimattomalta vaikuttava teos, joka ansaitsee Vuoden historiateos -palkinnon sekä tietokirjana että historian ystävän lukukokemuksena.

 

Kunniamaininnat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, kaikki ovat tutustumisen-arvoisia ja mielenkiintoisia. Kunniamaininnat myönnettiin seuraaville:

Käsikirjoittaja Marjo Vilkko ja toimittaja Jari Tervo  sekä Intervisio Oy / vastaava tuottaja Antti Seppänen ja TV1,  televisiosarjasta Koivisto.
Sarja kertoi korkeimman poliittisen johdon ja vallankäytön murroksen ajasta. Silloin kabinettien salaisesta politiikasta tultiin avoimempaan asioiden käsittelyyn. Kuljimme kohti demokraattisempaa parlamentarismia ja liityimme entistä läheisemmin läntiseen Eurooppaan.

Ohjelma toi katselijan eteen presidentti Koiviston persoonan. Tutustuimme häneen aiempaa syvällisemmin, ja taustaansa, kristillisen kodin henkiseen perintöön sekä siihen, miten sotavuodet muovasivat hänen ulkopolitiikkaansa poliitikkona ja presidenttinä. Koivistosta ei valettu patsasta korokkeelle, vaan hänet tuotiin katselijan silmien eteen inhimillisenä ja syvällisenä fundeerajana. Marjo Vilkko on onnistunut käsikirjoituksessaan tuomaan esiin onnistumiset ja myös sen, mikä jäi vähemmälle huomiolle tai odottamaan ajan kypsymistä. Jari Tervo oli sympaattinen juontaja, jolla oli myös huumorin pilke silmäkulmassa.

Kaikkiaan ohjelmasarja loi yhteisöllisyyden tunnelman suomalaisten uuteen vuoteen 2020 ja herätti laajan keskustelun ja kiinnostuksen lähihistoriaan.

Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen teokselle  
Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. Tammi 2019.

Teos kattaa vähän tutkitun alueen Suomen historiassa.  Sen kohteena on suomalaisten osallistuminen niin sanottuihin heimosotiin Vienan ja Aunuksen karjalassa ja suomalaisten osallistuminen Viron ja Latvian sotiin.  Aiemmin on tutkimuksessa ja mediassa keskitytty Suur-Suomi-aatteen näkökulmaan ja Suomen valtion laajentumispyrkimyksiin Karjalan laulumaille Laatokan-Syvärin-Äänisen-Vienanmeren Suomen heimon kulttuuripiiriin. Nyt tarkastelu laajennetaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin sotiin ja levottomuuksiin Baltiassa, Puolassa aina Ukrainaan asti. Näköalaan tulevat Venäjän, Saksan sekä omia intressejään valvovien Englannin ja Ranskan sotilaalliset toimet. Suurvaltojen intressit Suomessa ja sen lähialueilla paljastuvat uudessa valossa.

Suomalaiset ja kansainväliset heimo- ja palkkasoturien erilaiset taustat ja motiivit tulevat esiin. He olivat aatteellisia ja isänmaallisia heimokansojen vapauttajia tai irtonaisia seikkailijoita, joille ei ensimmäisen maailmansodan jälkeen ollut paikkaa ja tehtävää. Kaikki he olivat pelinappuloita suuressa myllerryksessä ja valtapolitiikan uhreja.

Teos alkaa dekkarimaisesti Kotkan edustalta, jonne ryhmä jääkäreitä rantautui syksyn pimeydessä 1917. Jännittävän alun jälkeenkin teos on mukaansatempaavasti ja selkeästi kirjoitettu.  

 

Anna Perälän teokselle Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt kirjapainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823-1849. Suomen Tiedeseura 2019.

Suomen kirjakustantamisen alku oli vaatimattoman yksityisyritteliäisyyden varassa. Kirkollisten painotuotteiden ja oppikirjojen kasvava tarve, yliopiston opinnäytteiden lisääntyminen ja alkava sanomalehdistö loivat mahdollisuuden kirjakustantamiseen.

Anna Perälä liittää kohteensa laajemmin aikaan, jolloin valtioyhteys Ruotsiin oli katkennut ja maan omaa kustannustoimintaa rakennettiin. Samaan murroskauteen kuului kirkollisten painotuotteiden ja oppikirjojen kasvava tarve, yliopiston opinnäytteiden lisääntyminen ja alkava sanomalehdistö. Ne loivat mahdollisuuden kirjakustantamiseen. Teoksessa esitellään kustannettavat kirjat, niiden markkinointi, myyminen ja menekki sekä maantieteellinen levikki. Samalla lukija saa tietää, mitä muuta tuolloin painettiin ja miten suomen kieli valtasi alaa ja jopa saamenkielinen uskonnollinen kirjallisuus tuli markkinoille. Sivutuotteena on kuvaus siitä, mihin kaikkeen Turun palo 1827 vaikutti. Sitkeää kirjakustantajaa se ei kuitenkaan lannistanut, vaan tuhkasta ja metallimöykyiksi sulaneiden painokoneiden keskeltä noustiin taas.

Työn edellyttämä pikkutarkka palapeli tulee hauskasti esiin, kun tekijä kertoo lähdetyöstään. Sirpaleisista lähteistä hän on saanut aikaan hienon tarinan. Kaikesta ei ole lähteitä ja niitä aukkoja Perälä korjaa esittämällä perustellun arvion.

Teos on fyysisenä esineenä komea. Se on kauniilla suomen kielellä kirjoitettu ja sitä on mukava lukea.

 

TAUSTAA: Vuoden historiateos –palkinnosta ja kriteereistä

Historian Ystäväin Liitto palkitsee vuosittain (v.1973 alkaen) ansiokkaan historiateoksen. Yleisöllä on mahdollisuus tehdä ehdotuksia, joista Liiton hallitus valitsee osan kolmihenkisen raadin käsittelyyn. Raatiin kuuluvat lehtori Vuokko Aromaa ja rehtori Ville Marjomäki sekä professori Aura Korppi-Tommola puheenjohtajana.

Teoksen tulee olla historiantutkimus, joka avaa uusia näkökulmia historiaan tai käyttää uutta lähdemateriaalia ja on suunnattu laajalle yleisölle.Raati etsii siis uusia, silmiä avaavia ja vanhoja ennakkoluuloja ravistelevia teoksia sekä keskusteluun ja lukemiseen innostavaa käsittelytapaa.

 

Vuosi 2019 oli hyvä vuosi. Sen aikana julkaistiin paljon mielenkiintoisia historiateoksia, joissa Suomen historia liitettiin laajempaan kansainväliseen yhteyteen ja käsityksemme geopoliittisesta ja aatteellisesta paikastamme Euroopassa tarkentui. Liitto sai yli kolmekymmentä ehdotusta, joista otettiin 12 lähempään tarkasteluun. Niistä raati valitsi yhden Vuoden historiateos -palkinnon saajaksi ja päätti antaa kahdelle kirjalle kunniamaininnan. Lisäksi raati antaa ensimmäisen kerran kunniamaininnan historiateokselle, joka ei ole kirja tai muu fyysinen tuote, vaan televisio-ohjelma. Näin uudet tavat tuoda historiaa suuren yleisön ulottuville otetaan huomioon.

VUODEN HISTORIATEOS 2019
kilpailu ratkesi helmikuussa 2020!
Kiitos kaikille ehdottajille!

VUODEN HISTORIATEOS 2019 EHDOKKAAT

  1. Alaranta Toni,  Turkin historia Atatürkista Erdoğaniin (Gaudeamus)

  2. Annola Johanna, Ville Kivimäki, Antti Malinen (toim.), Eletty historia — Kokemus näkökulmana menneisyyteen (Vastapaino)

  3. Niklas, Aleksi Mainio & Reetta Hänninen, Suomen suurin. Helsingin Sanomat 1889-2019. (Siltala)

  4. Jokinen, Soikkeli ja Kivimäki, Isänmaan miehet— Maskuliinisuus, kansakunta ja väkivalta suomalaisessa sotakirjallisuudessa. (Vastapaino)

  5. Karjalainen Mikko,  Mannerheimin Päämaja — Sodanajan johtoesikunta 1918-1944 (Otava)

  6. Kouvola, Karolina,  Sodan kuningattaret — amatsoneista valkyrioihin (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)

  7. Meinander Henrik, Samaan aikaan - Suomi ja maailma 1968  (Siltala) (Samtidigt - Finland och omvärld 1968 (Schildts & Söderströms).

  8. Perälä Anna, Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt kirjanpainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823–1849. (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 207, Societas Scientiarum Fennica)

  9. Roselius Aapo – Silvennoinen Oula, Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. (Tammi)

  10. Tiihonen Seppo, Vallan kumoukset 1917-1919. Suomi ja  vallan verkostot. (Otava)

  11. Toropainen Veli Pekka,  39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista. (Turun museokeskuksen julkaisuja)

  12. Visuri Pekka – Murtorinne Eino,  Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940 — Kiista Suomen asemasta Saksan ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. (Docendo)

Voittaja julkistetaan pe 7.2.2020 klo 13-14 Suomalaisilla historiapäivillä Lahden Sibelius-talossa.  Tervetuloa!

Vuosi 2017

​Vuoden 2017 Historiateokseksi on valittiin 9.2.2018: Kulkemattomat polut – Mahdollinen Suomen historia,  toim. Nils-Erik Villstrand ja Petri Karonen.

 

Kirja on hyvä esimerkki Suomessa vähän harrastetusta kontrafaktuaalisesta historiantutkimuksesta, jossa keskitytään vaihtoehtoisiin ja avoimiin tilanteisiin. Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Åbo Akademin yhteisen Suomen Akatemian rahoittamasta Yhteiskuntahistorian huippuyksikön tutkijat ovat teoksen tekijöitä.

 

Harva tulee miettineeksi, miten merkittäviä hetkiä elettiin poikkileikkausvuosina  1417 ja siitä edelleen sadan vuoden välein aina vuoteen 2017 saakka. Tutkijoiden oli selvitettävä toimijoiden viitekehykset ja toimintaympäristöt päätöksentekohetkellä. Jos näinä vuosina olisikin tehty toisia päätöksiä, historian kulku olisi muuttunut. Kirjoittajat siis pohtivat suomalaisten mahdollisuuksia ja valintoja sadan vuoden harppauksin. Keskeisiä kysymyksiä ovat: ”miten päädyimme tähän?” ja ”mitä tästä voi tulla” ja mitä olisi tapahtunut Suomelle, jos olemassa olevista vaihtoehdoista olisi valittu toinen.

 

Vuoden 2017 osalta artikkelissa Suomen tulevaisuuden historia prof. Pertti Haapala korostaa historian merkitystä: ”Sekä menneen että tulevan ymmärtäminen on todennäköisten ja vaihtoehtoisten todellisuuksien hahmottamista. Historia onkin ainoa empiirinen aineisto, joka voi kertoa myös tulevaisuudesta, sillä utopistisimmatkin kuvitelmat, nykykielellä visiot tai skenaariot, perustuvat siihen, mitä jo tapahtuneen perustella voidaan ennakoida”. Teoksen alussa esitetään myös katsaus kontrafaktuaalisen historian traditioihin ja riskiyhteiskunta-käsitteeseen. Viimeistään tämän teoksen lukemisen jälkeen on selvää, että Suomen historiaa ei voi selittää kehityksellä kohti kansallisvaltiota.

Kunniamaininnan saivat:

John Simonin teos Mahdoton sota, kun suomenjuutalaiset taistelivat Natsi-Saksan rinnalla (Siltala 2017).   Kirja on kolmen sukupolven sepitteellinen kertomus, joka avaa uuden näkökulman Suomen juutalaisen väestön vähän tutkittuun historiaan. Kaikki mitä kirjan päähenkilöille tapahtuu kuitenkin heijastaa suomen- juutalaisten todellisia vaiheita. Talvi-, jatko- ja Lapin sodissa taisteli 327 juutalaista miestä ja 21 juutalaista lottaa. Kirjassa Suomen historia, sotahistoria ja yksilön ratkaisut ja kohtalot kietoutuvat yhteen.

Perttu Immosen teokselle Suomen rahvaan historia. Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle (Atena)  ”Suomen rahvaan historia” poikkeaa perinteisistä Suomen historian yleisesityksistä siinä, että sen näkökulma on niin sanotun tavallisen kansan kokemuksissa. Immonen antaa äänen kansanihmisille, rahvaalle. jota tässä edustavat Tyrvään, Rantasalmen ja Kokkolan/Korpilahden asukkaat. Kertomus etenee Ruotsin ajan vuosisatoja ja näiden aikojen suurpolitiikka tuo asukkaiden elämään muutoksia. Mikrohistoria kytkeytyy luontevasti makrohistoriaan.

 

Jukka Kulomaan ja Leena Kekkosen teosta Heinola 1918. Kapinan aika.  (Heinolan kaupunki 2017)  Inhimillinen teos, jossa käsitellään sisällissodan molempia osapuolia pyrkien tasapuolisuuteen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja dokumentoitu, kartat ja kuvat ovat informatiivisia. Kirjeet ovat koskettavia ja niissä sisällissodan raadollisuus tulee erinomaisesti esiin. Lähteinä on käytetty arkistolähteitä ja muistitietokokoelmia.

 

 

Palkintolautakuntaan kuuluivat:

professori Marjatta Hietala pj., jäseninä professorit Sirkka Ahonen ja Aura Korppi-Tommola sekä historian lehtori, FL Markku Liuskari. Lisätietoja:  toimisto@historianyst.fi

Vuosi 2016 kunniamaininnat

Vuoden historiateos kunniamaininnan saivat (aakkosjärjestyksessä):

 


Maijastiina Kahlos teoksestaan Rooman viimeiset päivät  (Otava) Kirjassa kerrotaan nk. myöhäisantiikin historiasta ja pohditaan syitä Länsi-Rooman luhistumiseen. Teos kokoaa yhteen alan uusinta tutkimusta ja murtaa vanhoja myyttejä Rooman tuhon syistä. FT Maijastina Kahlos on Latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden dosentti Helsingin yliopistossa.


Yrjö Kaukiainen teoksestaan Punaiset pilarit. Suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa (SKS). Teoksessa seurataan Virolahdelta, Viipurinlahdelta ja Laatokan  pohjoisrannikolta louhitun punagraniitin matkaa Pietariin, kaupungin kanavien rantamuureiksi tai Iisakin kirkon pylväiksi. Harva on miettinyt, miten paljon työväkeä ja taitoja tarvittiin kivilouhoksella, kuljetuksessa ja pylväiden hionnassa ja kuinka kauan kesti kunnes Pyterlahden louhokselta tuotu kivi muotoutui upeaksi pylvääksi. Teos on myös todella kaunis loistokkaine kuvineen. Yrjö Kaukiainen on Helsingin yliopiston Euroopan historian emeritus professori.


Jukka Kekkonen teoksestaan Kun aseet puhuvat. Poliittinen väkivalta Espanjan ja Suomen sisällissodissa (Art House).  Teos on vertaileva tutkimus Suomen ja Espanja sisällissodan väkivallasta ja oikeudenkäytöstä. Suomen ja Espanjan sisällissodan vertailu antaa uuden näkökulman myös siihen, miksi rintamien ulkopuolisen väkivallan määrä nousi ennennäkemättömiin mittoihin ja mitä tapahtui sisällissotien jälkeen kummassakin maassa. Jukka Kekkonen on Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa.


Kimmo Rentola teoksestaan Stalin ja Suomen kohtalo  (Otava). Kirja on kuin jännitysnäytelmä siitä, miten Suomi selviytyi kohtalonvuosina 1939, 1944, 1948 ja 1950.  Kaiken keskipisteenä on Stalin, jonka valta ulottui pienimpiinkin tekijöihin ja asioihin. Teoksessa sankariksi nousee mm. J.K. Paasikivi, jonka diplomaattisilla taidoilla vältyttiin Unkarin ja Romanian kohtaloista yya-sopimusneuvottelujen yhteydessä. Rentolan tutkimuksessa on vertaileva ote ja vahva lähdepohja niin Neuvostoliiton ulkoministeriön arkistoista lähteistä, Iso Britannian kansallisarkiston kokoelmista, Kongressin kirjaston (USA) ja Tukholman sota-arkiston aineistoihin. Kimmo Rentola on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori.
Palkintolautakuntaan ovat kuuluneet: professori Marjatta Hietala, puheenjohtajana, jäseninä professori Sirkka Ahonen, professori Aura Korppi-Tommola, lehtori, filosofian lisensiaatti Markku Liuskari ja Historian Ystäväin Liiton entinen puheenjohtaja, filosofian maisteri Veikko Löyttyniemi.


Historian Ystäväin Liiton historiapalkintoja ja kunniamainintoja on annettu vuodesta 1973 alkaen. Vuoden historiateoksen kriteerinä on, että valittu teos on ”erittäin ansiokkaasti edistänyt historiallisen tietämyksen laajenemista ja syvenemistä suomalaisen yleisön keskuudessa” Pyrimme palkitsemaan kirjoja historian eri aloilta.

VUODEN HISTORIATEOS 2018 EHDOKKAAT

Seppo Aalto: Kapina tehtailla, Kuusankoski 1918 (Siltala)

Seppo Hentilä: Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka (Siltala)

Kati Katajisto: Sodasta sovintoon (Otava)

Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa – kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun (Into)

Mirkka Lappalainen: Pohjoisen noidat (Otava) 

Henrik Meinander, Petri Karonen, Kjell Österberg: Kansanvallan polkuja Demokratian kehityspiirteitä Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun lopulta 2020-luvulle (SKS)

Timo Mikkilä: Talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen  (Edita)

Mikko Moilanen: Viikinkimiekat Suomessa (SKS)

Andre Swanström: Hakaristin ritarit, suomalaiset SS-miehet politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena)

Marja Tuominen ja Mervi Löfgren: Lappi palaa sodasta  (Vastapaino)

Vesa Vares: Viileää veljeyttä. Suomi ja Saksa 1918-1939.(Otava)

Helmikuussa 2019 julkistettiin voittajat:

Vuoden 2018 Historiateos -palkitut

Vuoden 2018 historiateos:

Seppo Aalto, Kapina tehtailla. Kuusankoski 1918. (Siltala)

 

Dosentti Seppo Aallon perinpohjainen työ luo kaaren viime vuosisadan alusta sisällissotaan ja sen ohikin. Koko tapahtumasarjan sijoittaminen aikaan ja paikkaan tekee teoksesta eheän kokonaisuuden. Sisällissodan kulku Kuusankosken tehtailla kuvataan teoksessa ihmisen tasolla. Se on mikrohistoriaa parhaimmillaan. Tapahtumia tarkastellaan kummankin osapuolen näkökulmasta ylilyönteihin tai yksipuolisuuksiin sortumatta.  Tekijän paikallistuntemus ja tarkka lähdetyö, teoksen lukijaystävällinen kieli, eri osapuolten toiminnan tiukka käsittely ja keskeisten toimijoiden ymmärtävä kuvaus tekevät teoksesta ensiluokkaisen.

Erinomainen päätös vuoden 1918 muistovuodelle!

 

KUNNIAMAINITA ANNETTIIN

 

Marja Tuomisen – Mervi Löfgrenin toimittama teos, Lappi palaa sodasta . (Vastapaino)

 

Sodanaikaista ja -jälkeistä Lappia on tutkittu hyvin vähän. Lappi palaa sodasta -teos nostaa hienolla tavalla yleiseen tietoisuuteen Lapin taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen tilan sodan päättyessä. Samalla se kuvaa rauhanaikaan siirtymisen haasteita. Teos koostuu artikkeleista, joissa käsitellään yleisesti merkittäviä, vähän tutkittuja ja kansalaisyhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeitä teemoja.Vaikka artikkelit ovat erilaisia ja lähestyvät kohteitaan eri tulokulmista, tuloksena on kompakti kokonaisuus. Teos valottaa samaan aikaan sekä lappilaisuutta, saamelaisten kohtaloa ja ihmisten mentaliteettia että konkreettista toimintaa.

 

Henrik Meinander, Petri Karonen, Kjell Östberg (toim.) Kansanvallan polkuja: demokratian kehityspiirteitä Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun lopulta 2020-luvulle. (SKS)

 

Kansanvallan polkuja -antologia tuo suomalaisen kansanvallan kehitysteiden tutkimukselliseen kenttään vähemmän tutkitun, merkittävän teeman. Kymmenessä artikkelissa pohditaan sitä, mikä tekee Suomen ja Ruotsin demokratioista vakaita ja hyvin toimivia ja osoitetaan, ettei hyvinvointiyhteiskunta ole sattumaa. Teoksen tutkimuksellinen ote haastaa lukijaa ja vahva historiaosaaminen auttaa häntä. Tämä on historian harrastajan perusteos pohjoismaisen yhteiskunnan ymmärtämiseksi. Teoksen ajankohtaisuus on käsinkosketeltavaa, kun kansanvallan poluille on ilmaantunut uusia kiviä. Kysymys demokratian tulevaisuudesta on jälleen ajankohtainen.

 

 

 

Palkintolautakuntaan kuuluivat:

professori Aura Korppi-Tommola pj, jäseninä lehtori Vuokko Aromaa ja opetusneuvos Ville Marjomäki. Lisätietoja:  toimisto@historianyst.fi

Vuosi 2016

Vuoden 2016 historiateokseksi palkintolautakunta nimesi 10.2.2017 Suomalaisilla Historiapäivillä Marjaliisa ja Seppo Hentilän teoksen Saksalainen Suomi 1918 (Siltala).


Hentilöiden tutkimus avaa aivan uuden näkökulman Suomen kohtaloihin ensimmäisen maailmansodan lopussa ja itsenäisyyden alussa. Se perustuu laajaan lähdeaineistoon ja lähteiden kriittiseen tarkasteluun.

 

Kirjoittajien mukaan keväällä 1918 Suomi pelastui Saksan avulla, mutta syksyllä 1918 Suomi pelastui Saksan avulta. Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset osoittivat kiinnostusta Suomeen, niin taloudellisesti kuin strategisesti. Maaliskuun alussa 1918 solmittiin valtiosopimus, joka toteutuessaan olisi tehnyt Suomesta Saksan siirtomaan ja Saksa olisi saanut lähes rajoittamattoman nautintaoikeuden Suomen luonnonvaroihin.

 

Saksalaiset olivat kiinnostuneita Suomen metsistä, koskista ja malmista. Saksa olisi myös saanut vallan valvoa Suomen ulkomaankauppaa ja etuosto-oikeuden kaikkeen Suomen vientiin sekä rajoittamattoman oikeuden laivastotukikohtien perustamiseen. Myöhemmin Suomen Berliinin lähettilästä Edvard Hjeltiä syytettiin siitä, että hän ylitti valtuutensa. Hjelt rakensi parhaansa mukaan kuvaa Saksan pyyteettömästä auttamishalusta, vaikka Suomessa vain entiset aktivistit ja Suomen entisen sotaväen upseereista koostuva Sotilaskomitea olivat varauksettomia Saksan kannattajia.


Kirjassa on myös yksityiskohtainen kuvaus saksalaisten etenemisestä: Itämeren divisoonan maihinnoususta Hangossa 3.4. 1918  taisteluihin Hyvinkäällä, Riihimäellä ja Lahdessa huhtikuun lopulla. Saksalaisilla ei toukokuun 16. päivän voitonparaatin jälkeen ollut mitään kiirettä poistua maasta. He todella havittelivat Suomesta protektoraattia. Saksalaiset joukot (noin 10 000 miestä) jäivät Suomeen.

 

Kirjassa esitetään Saksan sotatoimien ja poliittisten käänteiden lisäksi saksalaisjoukkojen elämää ja arkea Helsingissä. Saksalaisten jäähyväisparaati Suomessa pidettiin 12.11.1918 (muutamia päiviä keisari Wilhelm II kruunusta luopumisen jälkeen), mutta viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat vasta joulukuun puolivälissä 1918.
Kirjassa on lisäksi erinomaiset liitteet: Katsaus lähteisiin, tapahtumahistoriaan, Saksan ja Suomen valtion-ja hallitusten päämiesten esittelyt 1918 ja faktoja Itämeren divisioonan kokoonpanosta ja joukkojen vahvuudesta Suomessa 1918.


FT Marjaliisa Hentilä on talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja Seppo Hentilä on poliittisen historian emeritus professori Helsingin yliopistosta.

(c) Historian Ystäväin Liitto 2020