VUODEN 2019 HISTORIATEOS  sekä 3 kunniamainintaa jaettu Suomalaisilla Historiapäivillä Lahden Sibelius-talossa:

​

Vuoden historiateokseksi palkintoraati valitsi

Niklas Jensen-Eriksenin, Aleksi Mainion ja Reetta Hännisen kirjoittaman Suomen suurin. Helsingin Sanomat 1889-2019. Siltala 2019.

Helsingin Sanomat on pitkän ollut maamme laajalevikkisin sanomalehti. Lehti on roolistaan ja merkityksestään tietoinen ja siitä vähän ylpeäkin. Sen historiasta on julkaistu viisiosainen sarja vuosina 2014-2019.  Päätösosa on saanut komean nimen ”Suomen suurin”, jolla viitataan sekä aineellisiin että henkisiin resursseihin. Vaatimattomasti ”Taustaksi” otsikoitu luku on laaja analyysi lehden historiasta. Se perustuu paljolti sarjan aikaisempien osien tutkimustuloksiin ja tempaa lukijan mukaansa. Teos on jaettu kahteentoista temaattiseen kokonaisuuteen, jotka valottavat lehden historiaa alkuajoista tähän päivään – niin lähelle nykyaikaa, että hirvittää.

Teos onnistuu tuomaan esiin jotain oleellista toiminnallisen julkisivun takaa ”Hesarin” omakuvaa. Siihen kuuluu niiden näkemysten ja toimintaperiaatteiden kuvaus, jotka ovat muovanneet lehden suomalaisen sanomalehdistön lippulaivaksi ja suomikuvan rakentajaksi maailmalla.

Teoksessa valotetaan eri omistajasukupolvien Erkkojen persoonaa ja toimituksellista linjaa. Alusta lähtien lehti on pitänyt johtoaatteenaan sanavapauden ja toimituksellisen riippumattomuuden ihanteita, jotka omaksuttiin johtotähdiksi jo Eero Erkon Päivälehden aikana. Henkilöerimielisyydet tai persoonallisten painotusten eroavuudet sen paremmin kuin vaikeiden aikojen tyrskytkään eivät ole romuttaneet suurta linjaa.  Linjan määrittäjinä ovat olleet omistaja-Erkot, jotka ovat viestineet tahtonsa päätoimittajille, mutta jättäneet toteutuksen tämän harteille. Päätoimittajilla on ollut vaikea tehtävä sillanrakentajana omistajan, toimituksen ja lukijoiden välillä. Näiden vaatimusten ristitulessa he ovat onnistuneet ja saaneet arvonantoa ja äänensä kuuluviin.

Uutta ja lukijoita varmasti kiinnostavaa on Aatos Erkon myyttisen persoonan avaaminen. Hänen aikakaudellaan Helsingin Sanomista tuli liberaali ja avarakatseinen lehti. Hänen kansainväliset suhteensa Englantiin, Yhdysvaltoihin ja myös Kremliin asettuvat paikoilleen ja tekevät toimituksen liikkumavaran ymmärrettäväksi. Erityisesti Aatos Erkon läheinen USA-suhde on ehkä vähän yllättäväkin.

Toimituksen sisäisiä ristiriitoja ei lakaista maton alle. Lukijakunnan suosimia tähtitoimittajia muut vähän kadehtivatkin. Heitä on ollut erityisesti politiikan- ja kulttuuritoimituksissa. Naistoimittajien tulon ja nousun kuvaus toimitushierarkiassa on teoksen yksi ansio. Sanomatalon tapa haastatella eläkkeelle jäävät työntekijät on mittaamaton kulttuuriteko. Kun ne ovat olleet tukijoiden käytettävissä, kuva historiasta on saanut uusia sävyjä inhimillisiä sävyjä. Lehtitalo on myös suhteutumisessaan kirjan tekijöihin toteuttanut sananvapauden linjaansa. Tuloksena on uskottava ja sensuroimattomalta vaikuttava teos, joka ansaitsee Vuoden historiateos -palkinnon sekä tietokirjana että historian ystävän lukukokemuksena.

Kunniamaininnat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, kaikki ovat tutustumisen-arvoisia ja mielenkiintoisia. Kunniamaininnat myönnettiin seuraaville:

​

Käsikirjoittaja Marjo Vilkko ja toimittaja Jari Tervo  sekä Intervisio Oy / vastaava tuottaja Antti Seppänen ja TV1,  televisiosarjasta Koivisto.
Sarja kertoi korkeimman poliittisen johdon ja vallankäytön murroksen ajasta. Silloin kabinettien salaisesta politiikasta tultiin avoimempaan asioiden käsittelyyn. Kuljimme kohti demokraattisempaa parlamentarismia ja liityimme entistä läheisemmin läntiseen Eurooppaan.

Ohjelma toi katselijan eteen presidentti Koiviston persoonan. Tutustuimme häneen aiempaa syvällisemmin, ja taustaansa, kristillisen kodin henkiseen perintöön sekä siihen, miten sotavuodet muovasivat hänen ulkopolitiikkaansa poliitikkona ja presidenttinä. Koivistosta ei valettu patsasta korokkeelle, vaan hänet tuotiin katselijan silmien eteen inhimillisenä ja syvällisenä fundeerajana. Marjo Vilkko on onnistunut käsikirjoituksessaan tuomaan esiin onnistumiset ja myös sen, mikä jäi vähemmälle huomiolle tai odottamaan ajan kypsymistä. Jari Tervo oli sympaattinen juontaja, jolla oli myös huumorin pilke silmäkulmassa.

Kaikkiaan ohjelmasarja loi yhteisöllisyyden tunnelman suomalaisten uuteen vuoteen 2020 ja herätti laajan keskustelun ja kiinnostuksen lähihistoriaan.

​

Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen teokselle  
Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. Tammi 2019.

Teos kattaa vähän tutkitun alueen Suomen historiassa.  Sen kohteena on suomalaisten osallistuminen niin sanottuihin heimosotiin Vienan ja Aunuksen karjalassa ja suomalaisten osallistuminen Viron ja Latvian sotiin.  Aiemmin on tutkimuksessa ja mediassa keskitytty Suur-Suomi-aatteen näkökulmaan ja Suomen valtion laajentumispyrkimyksiin Karjalan laulumaille Laatokan-Syvärin-Äänisen-Vienanmeren Suomen heimon kulttuuripiiriin. Nyt tarkastelu laajennetaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin sotiin ja levottomuuksiin Baltiassa, Puolassa aina Ukrainaan asti. Näköalaan tulevat Venäjän, Saksan sekä omia intressejään valvovien Englannin ja Ranskan sotilaalliset toimet. Suurvaltojen intressit Suomessa ja sen lähialueilla paljastuvat uudessa valossa.

Suomalaiset ja kansainväliset heimo- ja palkkasoturien erilaiset taustat ja motiivit tulevat esiin. He olivat aatteellisia ja isänmaallisia heimokansojen vapauttajia tai irtonaisia seikkailijoita, joille ei ensimmäisen maailmansodan jälkeen ollut paikkaa ja tehtävää. Kaikki he olivat pelinappuloita suuressa myllerryksessä ja valtapolitiikan uhreja.

Teos alkaa dekkarimaisesti Kotkan edustalta, jonne ryhmä jääkäreitä rantautui syksyn pimeydessä 1917. Jännittävän alun jälkeenkin teos on mukaansatempaavasti ja selkeästi kirjoitettu.  

Anna Perälän teokselle Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt kirjapainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823-1849. Suomen Tiedeseura 2019.

Suomen kirjakustantamisen alku oli vaatimattoman yksityisyritteliäisyyden varassa. Kirkollisten painotuotteiden ja oppikirjojen kasvava tarve, yliopiston opinnäytteiden lisääntyminen ja alkava sanomalehdistö loivat mahdollisuuden kirjakustantamiseen.

Anna Perälä liittää kohteensa laajemmin aikaan, jolloin valtioyhteys Ruotsiin oli katkennut ja maan omaa kustannustoimintaa rakennettiin. Samaan murroskauteen kuului kirkollisten painotuotteiden ja oppikirjojen kasvava tarve, yliopiston opinnäytteiden lisääntyminen ja alkava sanomalehdistö. Ne loivat mahdollisuuden kirjakustantamiseen. Teoksessa esitellään kustannettavat kirjat, niiden markkinointi, myyminen ja menekki sekä maantieteellinen levikki. Samalla lukija saa tietää, mitä muuta tuolloin painettiin ja miten suomen kieli valtasi alaa ja jopa saamenkielinen uskonnollinen kirjallisuus tuli markkinoille. Sivutuotteena on kuvaus siitä, mihin kaikkeen Turun palo 1827 vaikutti. Sitkeää kirjakustantajaa se ei kuitenkaan lannistanut, vaan tuhkasta ja metallimöykyiksi sulaneiden painokoneiden keskeltä noustiin taas.

Työn edellyttämä pikkutarkka palapeli tulee hauskasti esiin, kun tekijä kertoo lähdetyöstään. Sirpaleisista lähteistä hän on saanut aikaan hienon tarinan. Kaikesta ei ole lähteitä ja niitä aukkoja Perälä korjaa esittämällä perustellun arvion.

Teos on fyysisenä esineenä komea. Se on kauniilla suomen kielellä kirjoitettu ja sitä on mukava lukea.
___________________________________________________________