Vuoden historiateokset

Vuoden 2021 Historiateos kilpailu on avattu! Ehdota hyvää kirjaa tai muuta kiinnostavaa vuonna 2021 julkaistua historiateosta Vuoden Historiateokseksi!  Ilmoita tästä!

 

Vuoden historiateoksen kriteerinä on, että valittu teos on ”erittäin ansiokkaasti edistänyt historiallisen tietämyksen laajenemista ja syvenemistä suomalaisen yleisön keskuudessa” Pyrimme palkitsemaan kirjoja historian eri aloilta. Vuoden historiateosta valittaessa voidaan myöntää myös kunniamaininta (km) jollekin toiselle ansoituneelle teokselle, sillä usein on valinta varsin vaikea monista erittäin hyvistä teoksista. 

Historian Ystäväin Liitto on palkinnut mielenkiintoisia historiateoksia jo vuodesta 1973 alkaen.

VUODEN 2020 HISTORIATEOS  sekä 2 kunniamainintaa jaettu Suomalaisilla Historiapäivillä Lahden Sibelius-talossa:

VUODEN 2020 HISTORIATEOS  on valittu! Voittaja on :

Lea Pakkanen ja Santeri Pakkanen

Se tapahtui meille. Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen

Gummerus 2020, 426 s.

 

Se tapahtui meille on iholle käyvä historia inkerinsuomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa ja kohtelusta Suomessa. Se kertoo sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta vieraassa kulttuurissa ja vihamielisessä ympäristössä. Teoksen jännite syntyy kahden sukupolven tarinasta ja suhtautumisesta muuttuvaan ympäristöön. Omakohtaisuus tuo tarinaan inhimillisen kosketuksen.

 

Vaikka teos on yhden suvun tarina, se on vahvasti dokumentoitu sekä ympäristön valtiollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sidottu. Lisämausteen tuovat tekijöiden omat kokemukset. Ne toimivat eräänlaisena aikalaistodisteena ja lähentyvät tutkimusmetodina kaunokirjallisuudessa muodissa olevaa autofiktiota, joka siis tässä on autofaktaa.

 

Santeri Pakkanen oli nuoresta lähtien yhteiskunnallisesti aktiivi. Hänestä kasvoi sekä neuvostokansalainen että tietoinen inkerinsuomalainen, joka eli valtaväestön ja inkeriläisen vähemmistön välisessä puristuksessa. Hän opiskeli Petroskoissa suomen kielen opettajaksi ja toimi myös toimittajana. Hän työskenteli, perusti perheen Neuvostoliitossa ja muutti Suomeen aikuisena juuri ennen Neuvostoliiton romahtamista.

 

Lea Pakkanen puolestaan muutti perheen mukana lapsena Suomeen, kasvoi Pudasjärvellä ja opiskeli Tampereella.  Hänellä oli varhaislapsuuden maailmaan kyselevä ja ulkopuolinen asenne. Inkeriläisten synkkä historia avautui hänelle vasta aikuisena yhdessä isän kanssa tehdyn Siperian matkan myötä. Toiseuden kokemus Suomessa vei hänet kansainvälisiin tehtäviin. Venäjällä he olivat suomalaisia ja Suomessa yllätyksekseen vieraita inkerinsuomalaisia. Teoksessa on kyse myös oivaltavasta inkeriläisten identiteetin muodostumisesta ja vähemmistökansan oman kulttuurin luomisen ja ylläpitämisen mahdollisuudesta.

 

Aihepiiri on erittäin ajankohtainen, kun Suomessa juuri nyt tutkitaan maanmiesten kohtaloita Neuvostoliitossa. Tekijöiden kieliopinnot ja toimittajakokemus näkyvät teoksen sujuvuudessa ja erinomaisessa kieliasussa. Se imaisee lukijan mukaansa surulliselle, vaikka tekijöiden osalta onnellisesti päättyneelle matkalle historiaan.

 

***

                              

Lisäksi myönnettiin kaksi Vuoden Historiateos kunniamainintaa,

 

Mikko Majander

Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta Suomen ja Ruotsin suhteissa

Siltala, 270 s.

 

Mikko Majander on paneutunut Suomen ja Ruotsin välisiin poliittisiin suhteisiin neljänkymmenen viime vuoden ajalta. Ruotsi on lähin naapurimaamme, jota luulemme tuntevamme. Majander kertoo lähivuosikymmenien suhteista, hyvästä yhteistyöstä ja kitkasta. Teos valaiseen hienolla tavalla jännitteitä, jotka ovat syntyneet ennen muuta Euroopan yhdentymiskehityksen sivutuotteena ja kylmän sodan viimeisten vuosien kouristuksissa. Kansainvälisissä suhteissa mentiin kylmän sodan aikana Ruotsi edellä mutta Euroopan unioniin Suomi sopeutui nopeammin ja ajoi Brysselissä myös Ruotsin etuja.

Teos osoittaa, ettei tämä naapuruussuhde ole ollut pelkkä rakkaussuhde, vaan ryppyjäkin on ollut. Niiden syynä on ollut kilpailu ja luottamuksen rakoilu. Valtioiden johdon henkilökemia ja suomalaisten ruotsinkielentaidon merkitys tulee hyvin esiin.

Teos on helppolukuinen ja kiinnostava perusteos maidemme välisestä historiasta lähivuosikymmeninä.

***

Alpo Roselius ja Tuomas Tepora
Muukalaisten invaasio. Siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950.
S&S, 317 s
.

Tämä teos avaa uusia näkökulmia historiaan ja ravistelee ennakkoluuloja. Ennakkoluulot perustuivat aikanaan käytyyn julkiseen keskusteluun, kun karjalaiset evakot ja ruotsinkieliset kunnat kävivät kiistaa maanjakokysymyksistä ilman, että lopputulos olisi tullut kansalaisille selväksi. Tekijät osoittavat vastaansanomattomasti, että ruotsinkielisille maanomistajille koitui yhtä suuri rasitus kuin muillekin. Lopputuloksen tasapuolisuus jopa yllättää. Suomenkielisten asukkaiden suhteelliselle kasvulle ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa oli myös muita syitä kuin asutustoiminta, kun kansalaiset muuttivat työn perässä tehdaspaikkakunnille.

 

Suurten kartanoiden aikakausi päättyi, vaikka varakkaimmat suurtilalliset ostivat myös vastikemaata muualta Suomesta säilyttääkseen maaomaisuuttaan. Siirtoväkeä siirrettiin useaan otteeseen ennen kuin lopullinen sijoituspaikka määrättiin, mikä sekoitti mielikuvia. Tilat vaihtoivat omistajia myös vapaaehtoisin kaupoin ja osa evakoista luopui maanviljelystä ja siirtyi muihin ammatteihin. Siirtoväki koki sekä torjuntaa ja halveksuntaa että auttamishalua ja ystävyyttä. Nuoriso oli joustavampaa kuin aikuiset ja avioliitot tulokkaiden kanssa toivat yhteisymmärrystä – samoin kuin karjalaisen pitopöydän herkut piirakkoineen.

Roselius ja Tepora valottavat monesta eri näkökulmasta sekä hallituksen politiikkaa että karjalaisten ja heidän järjestöjensä pyrkimyksiä ja ruotsinkielisen väestön taistelua säilyttää asuinkuntiensa kielisuhteet. Tekijät kommentoivat myös maan muuttumista pientilavaltaiseksi juuri ennen 1960-luvulla alkanutta teollisuuden kasvua ja kaupungistumista. Asutustoiminnasta tuli lähinnä yhden sukupolven ratkaisu, mutta se epäilemättä lisäsi sisäpoliittista vakautta sodanjälkeisinä vaikeina vuosina.
___________________________________________________________

 

TAUSTAA: Vuoden historiateos –palkinnosta ja kriteereistä

Historian Ystäväin Liitto palkitsee vuosittain (v.1973 alkaen) ansiokkaan historiateoksen. Yleisöllä on mahdollisuus tehdä ehdotuksia, joista Liiton hallitus valitsee osan kolmihenkisen raadin käsittelyyn. Raatiin kuuluvat lehtori Vuokko Aromaa ja rehtori Ville Marjomäki sekä professori Aura Korppi-Tommola puheenjohtajana.

Vuosi 2016 kunniamaininnat

VUODEN 2019 HISTORIATEOS  sekä 3 kunniamainintaa jaettu Suomalaisilla Historiapäivillä Lahden Sibelius-talossa:

Vuoden historiateokseksi palkintoraati valitsi

Niklas Jensen-Eriksenin, Aleksi Mainion ja Reetta Hännisen kirjoittaman Suomen suurin. Helsingin Sanomat 1889-2019. Siltala 2019.

Helsingin Sanomat on pitkän ollut maamme laajalevikkisin sanomalehti. Lehti on roolistaan ja merkityksestään tietoinen ja siitä vähän ylpeäkin. Sen historiasta on julkaistu viisiosainen sarja vuosina 2014-2019.  Päätösosa on saanut komean nimen ”Suomen suurin”, jolla viitataan sekä aineellisiin että henkisiin resursseihin. Vaatimattomasti ”Taustaksi” otsikoitu luku on laaja analyysi lehden historiasta. Se perustuu paljolti sarjan aikaisempien osien tutkimustuloksiin ja tempaa lukijan mukaansa. Teos on jaettu kahteentoista temaattiseen kokonaisuuteen, jotka valottavat lehden historiaa alkuajoista tähän päivään – niin lähelle nykyaikaa, että hirvittää.

Teos onnistuu tuomaan esiin jotain oleellista toiminnallisen julkisivun takaa ”Hesarin” omakuvaa. Siihen kuuluu niiden näkemysten ja toimintaperiaatteiden kuvaus, jotka ovat muovanneet lehden suomalaisen sanomalehdistön lippulaivaksi ja suomikuvan rakentajaksi maailmalla.

Teoksessa valotetaan eri omistajasukupolvien Erkkojen persoonaa ja toimituksellista linjaa. Alusta lähtien lehti on pitänyt johtoaatteenaan sanavapauden ja toimituksellisen riippumattomuuden ihanteita, jotka omaksuttiin johtotähdiksi jo Eero Erkon Päivälehden aikana. Henkilöerimielisyydet tai persoonallisten painotusten eroavuudet sen paremmin kuin vaikeiden aikojen tyrskytkään eivät ole romuttaneet suurta linjaa.  Linjan määrittäjinä ovat olleet omistaja-Erkot, jotka ovat viestineet tahtonsa päätoimittajille, mutta jättäneet toteutuksen tämän harteille. Päätoimittajilla on ollut vaikea tehtävä sillanrakentajana omistajan, toimituksen ja lukijoiden välillä. Näiden vaatimusten ristitulessa he ovat onnistuneet ja saaneet arvonantoa ja äänensä kuuluviin.

Uutta ja lukijoita varmasti kiinnostavaa on Aatos Erkon myyttisen persoonan avaaminen. Hänen aikakaudellaan Helsingin Sanomista tuli liberaali ja avarakatseinen lehti. Hänen kansainväliset suhteensa Englantiin, Yhdysvaltoihin ja myös Kremliin asettuvat paikoilleen ja tekevät toimituksen liikkumavaran ymmärrettäväksi. Erityisesti Aatos Erkon läheinen USA-suhde on ehkä vähän yllättäväkin.

Toimituksen sisäisiä ristiriitoja ei lakaista maton alle. Lukijakunnan suosimia tähtitoimittajia muut vähän kadehtivatkin. Heitä on ollut erityisesti politiikan- ja kulttuuritoimituksissa. Naistoimittajien tulon ja nousun kuvaus toimitushierarkiassa on teoksen yksi ansio. Sanomatalon tapa haastatella eläkkeelle jäävät työntekijät on mittaamaton kulttuuriteko. Kun ne ovat olleet tukijoiden käytettävissä, kuva historiasta on saanut uusia sävyjä inhimillisiä sävyjä. Lehtitalo on myös suhteutumisessaan kirjan tekijöihin toteuttanut sananvapauden linjaansa. Tuloksena on uskottava ja sensuroimattomalta vaikuttava teos, joka ansaitsee Vuoden historiateos -palkinnon sekä tietokirjana että historian ystävän lukukokemuksena.

 

Kunniamaininnat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, kaikki ovat tutustumisen-arvoisia ja mielenkiintoisia. Kunniamaininnat myönnettiin seuraaville:

Käsikirjoittaja Marjo Vilkko ja toimittaja Jari Tervo  sekä Intervisio Oy / vastaava tuottaja Antti Seppänen ja TV1,  televisiosarjasta Koivisto.
Sarja kertoi korkeimman poliittisen johdon ja vallankäytön murroksen ajasta. Silloin kabinettien salaisesta politiikasta tultiin avoimempaan asioiden käsittelyyn. Kuljimme kohti demokraattisempaa parlamentarismia ja liityimme entistä läheisemmin läntiseen Eurooppaan.

Ohjelma toi katselijan eteen presidentti Koiviston persoonan. Tutustuimme häneen aiempaa syvällisemmin, ja taustaansa, kristillisen kodin henkiseen perintöön sekä siihen, miten sotavuodet muovasivat hänen ulkopolitiikkaansa poliitikkona ja presidenttinä. Koivistosta ei valettu patsasta korokkeelle, vaan hänet tuotiin katselijan silmien eteen inhimillisenä ja syvällisenä fundeerajana. Marjo Vilkko on onnistunut käsikirjoituksessaan tuomaan esiin onnistumiset ja myös sen, mikä jäi vähemmälle huomiolle tai odottamaan ajan kypsymistä. Jari Tervo oli sympaattinen juontaja, jolla oli myös huumorin pilke silmäkulmassa.

Kaikkiaan ohjelmasarja loi yhteisöllisyyden tunnelman suomalaisten uuteen vuoteen 2020 ja herätti laajan keskustelun ja kiinnostuksen lähihistoriaan.

Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen teokselle  
Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. Tammi 2019.

Teos kattaa vähän tutkitun alueen Suomen historiassa.  Sen kohteena on suomalaisten osallistuminen niin sanottuihin heimosotiin Vienan ja Aunuksen karjalassa ja suomalaisten osallistuminen Viron ja Latvian sotiin.  Aiemmin on tutkimuksessa ja mediassa keskitytty Suur-Suomi-aatteen näkökulmaan ja Suomen valtion laajentumispyrkimyksiin Karjalan laulumaille Laatokan-Syvärin-Äänisen-Vienanmeren Suomen heimon kulttuuripiiriin. Nyt tarkastelu laajennetaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin sotiin ja levottomuuksiin Baltiassa, Puolassa aina Ukrainaan asti. Näköalaan tulevat Venäjän, Saksan sekä omia intressejään valvovien Englannin ja Ranskan sotilaalliset toimet. Suurvaltojen intressit Suomessa ja sen lähialueilla paljastuvat uudessa valossa.

Suomalaiset ja kansainväliset heimo- ja palkkasoturien erilaiset taustat ja motiivit tulevat esiin. He olivat aatteellisia ja isänmaallisia heimokansojen vapauttajia tai irtonaisia seikkailijoita, joille ei ensimmäisen maailmansodan jälkeen ollut paikkaa ja tehtävää. Kaikki he olivat pelinappuloita suuressa myllerryksessä ja valtapolitiikan uhreja.

Teos alkaa dekkarimaisesti Kotkan edustalta, jonne ryhmä jääkäreitä rantautui syksyn pimeydessä 1917. Jännittävän alun jälkeenkin teos on mukaansatempaavasti ja selkeästi kirjoitettu.  

 

Anna Perälän teokselle Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt kirjapainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823-1849. Suomen Tiedeseura 2019.

Suomen kirjakustantamisen alku oli vaatimattoman yksityisyritteliäisyyden varassa. Kirkollisten painotuotteiden ja oppikirjojen kasvava tarve, yliopiston opinnäytteiden lisääntyminen ja alkava sanomalehdistö loivat mahdollisuuden kirjakustantamiseen.

Anna Perälä liittää kohteensa laajemmin aikaan, jolloin valtioyhteys Ruotsiin oli katkennut ja maan omaa kustannustoimintaa rakennettiin. Samaan murroskauteen kuului kirkollisten painotuotteiden ja oppikirjojen kasvava tarve, yliopiston opinnäytteiden lisääntyminen ja alkava sanomalehdistö. Ne loivat mahdollisuuden kirjakustantamiseen. Teoksessa esitellään kustannettavat kirjat, niiden markkinointi, myyminen ja menekki sekä maantieteellinen levikki. Samalla lukija saa tietää, mitä muuta tuolloin painettiin ja miten suomen kieli valtasi alaa ja jopa saamenkielinen uskonnollinen kirjallisuus tuli markkinoille. Sivutuotteena on kuvaus siitä, mihin kaikkeen Turun palo 1827 vaikutti. Sitkeää kirjakustantajaa se ei kuitenkaan lannistanut, vaan tuhkasta ja metallimöykyiksi sulaneiden painokoneiden keskeltä noustiin taas.

Työn edellyttämä pikkutarkka palapeli tulee hauskasti esiin, kun tekijä kertoo lähdetyöstään. Sirpaleisista lähteistä hän on saanut aikaan hienon tarinan. Kaikesta ei ole lähteitä ja niitä aukkoja Perälä korjaa esittämällä perustellun arvion.

Teos on fyysisenä esineenä komea. Se on kauniilla suomen kielellä kirjoitettu ja sitä on mukava lukea.
___________________________________________________________

Vuosi 2017

​Vuoden 2017 Historiateokseksi on valittiin 9.2.2018: Kulkemattomat polut – Mahdollinen Suomen historia,  toim. Nils-Erik Villstrand ja Petri Karonen.

 

Kirja on hyvä esimerkki Suomessa vähän harrastetusta kontrafaktuaalisesta historiantutkimuksesta, jossa keskitytään vaihtoehtoisiin ja avoimiin tilanteisiin. Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Åbo Akademin yhteisen Suomen Akatemian rahoittamasta Yhteiskuntahistorian huippuyksikön tutkijat ovat teoksen tekijöitä.

 

Harva tulee miettineeksi, miten merkittäviä hetkiä elettiin poikkileikkausvuosina  1417 ja siitä edelleen sadan vuoden välein aina vuoteen 2017 saakka. Tutkijoiden oli selvitettävä toimijoiden viitekehykset ja toimintaympäristöt päätöksentekohetkellä. Jos näinä vuosina olisikin tehty toisia päätöksiä, historian kulku olisi muuttunut. Kirjoittajat siis pohtivat suomalaisten mahdollisuuksia ja valintoja sadan vuoden harppauksin. Keskeisiä kysymyksiä ovat: ”miten päädyimme tähän?” ja ”mitä tästä voi tulla” ja mitä olisi tapahtunut Suomelle, jos olemassa olevista vaihtoehdoista olisi valittu toinen.

 

Vuoden 2017 osalta artikkelissa Suomen tulevaisuuden historia prof. Pertti Haapala korostaa historian merkitystä: ”Sekä menneen että tulevan ymmärtäminen on todennäköisten ja vaihtoehtoisten todellisuuksien hahmottamista. Historia onkin ainoa empiirinen aineisto, joka voi kertoa myös tulevaisuudesta, sillä utopistisimmatkin kuvitelmat, nykykielellä visiot tai skenaariot, perustuvat siihen, mitä jo tapahtuneen perustella voidaan ennakoida”. Teoksen alussa esitetään myös katsaus kontrafaktuaalisen historian traditioihin ja riskiyhteiskunta-käsitteeseen. Viimeistään tämän teoksen lukemisen jälkeen on selvää, että Suomen historiaa ei voi selittää kehityksellä kohti kansallisvaltiota.

Kunniamaininnan saivat:

John Simonin teos Mahdoton sota, kun suomenjuutalaiset taistelivat Natsi-Saksan rinnalla (Siltala 2017).   Kirja on kolmen sukupolven sepitteellinen kertomus, joka avaa uuden näkökulman Suomen juutalaisen väestön vähän tutkittuun historiaan. Kaikki mitä kirjan päähenkilöille tapahtuu kuitenkin heijastaa suomen- juutalaisten todellisia vaiheita. Talvi-, jatko- ja Lapin sodissa taisteli 327 juutalaista miestä ja 21 juutalaista lottaa. Kirjassa Suomen historia, sotahistoria ja yksilön ratkaisut ja kohtalot kietoutuvat yhteen.

Perttu Immosen teokselle Suomen rahvaan historia. Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle (Atena)  ”Suomen rahvaan historia” poikkeaa perinteisistä Suomen historian yleisesityksistä siinä, että sen näkökulma on niin sanotun tavallisen kansan kokemuksissa. Immonen antaa äänen kansanihmisille, rahvaalle. jota tässä edustavat Tyrvään, Rantasalmen ja Kokkolan/Korpilahden asukkaat. Kertomus etenee Ruotsin ajan vuosisatoja ja näiden aikojen suurpolitiikka tuo asukkaiden elämään muutoksia. Mikrohistoria kytkeytyy luontevasti makrohistoriaan.

 

Jukka Kulomaan ja Leena Kekkosen teosta Heinola 1918. Kapinan aika.  (Heinolan kaupunki 2017)  Inhimillinen teos, jossa käsitellään sisällissodan molempia osapuolia pyrkien tasapuolisuuteen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja dokumentoitu, kartat ja kuvat ovat informatiivisia. Kirjeet ovat koskettavia ja niissä sisällissodan raadollisuus tulee erinomaisesti esiin. Lähteinä on käytetty arkistolähteitä ja muistitietokokoelmia.

 

 

Palkintolautakuntaan kuuluivat:

professori Marjatta Hietala pj., jäseninä professorit Sirkka Ahonen ja Aura Korppi-Tommola sekä historian lehtori, FL Markku Liuskari. Lisätietoja:  toimisto@historianyst.fi

____________________________________________________________

Vuoden 2016 historiateos kunniamaininnan saivat (aakkosjärjestyksessä):

 


Maijastiina Kahlos teoksestaan Rooman viimeiset päivät  (Otava) Kirjassa kerrotaan nk. myöhäisantiikin historiasta ja pohditaan syitä Länsi-Rooman luhistumiseen. Teos kokoaa yhteen alan uusinta tutkimusta ja murtaa vanhoja myyttejä Rooman tuhon syistä. FT Maijastina Kahlos on Latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden dosentti Helsingin yliopistossa.


Yrjö Kaukiainen teoksestaan Punaiset pilarit. Suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa (SKS). Teoksessa seurataan Virolahdelta, Viipurinlahdelta ja Laatokan  pohjoisrannikolta louhitun punagraniitin matkaa Pietariin, kaupungin kanavien rantamuureiksi tai Iisakin kirkon pylväiksi. Harva on miettinyt, miten paljon työväkeä ja taitoja tarvittiin kivilouhoksella, kuljetuksessa ja pylväiden hionnassa ja kuinka kauan kesti kunnes Pyterlahden louhokselta tuotu kivi muotoutui upeaksi pylvääksi. Teos on myös todella kaunis loistokkaine kuvineen. Yrjö Kaukiainen on Helsingin yliopiston Euroopan historian emeritus professori.


Jukka Kekkonen teoksestaan Kun aseet puhuvat. Poliittinen väkivalta Espanjan ja Suomen sisällissodissa (Art House).  Teos on vertaileva tutkimus Suomen ja Espanja sisällissodan väkivallasta ja oikeudenkäytöstä. Suomen ja Espanjan sisällissodan vertailu antaa uuden näkökulman myös siihen, miksi rintamien ulkopuolisen väkivallan määrä nousi ennennäkemättömiin mittoihin ja mitä tapahtui sisällissotien jälkeen kummassakin maassa. Jukka Kekkonen on Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa.


Kimmo Rentola teoksestaan Stalin ja Suomen kohtalo  (Otava). Kirja on kuin jännitysnäytelmä siitä, miten Suomi selviytyi kohtalonvuosina 1939, 1944, 1948 ja 1950.  Kaiken keskipisteenä on Stalin, jonka valta ulottui pienimpiinkin tekijöihin ja asioihin. Teoksessa sankariksi nousee mm. J.K. Paasikivi, jonka diplomaattisilla taidoilla vältyttiin Unkarin ja Romanian kohtaloista yya-sopimusneuvottelujen yhteydessä. Rentolan tutkimuksessa on vertaileva ote ja vahva lähdepohja niin Neuvostoliiton ulkoministeriön arkistoista lähteistä, Iso Britannian kansallisarkiston kokoelmista, Kongressin kirjaston (USA) ja Tukholman sota-arkiston aineistoihin. Kimmo Rentola on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori.
Palkintolautakuntaan ovat kuuluneet: professori Marjatta Hietala, puheenjohtajana, jäseninä professori Sirkka Ahonen, professori Aura Korppi-Tommola, lehtori, filosofian lisensiaatti Markku Liuskari ja Historian Ystäväin Liiton entinen puheenjohtaja, filosofian maisteri Veikko Löyttyniemi.


Historian Ystäväin Liiton historiapalkintoja ja kunniamainintoja on annettu vuodesta 1973 alkaen. Vuoden historiateoksen kriteerinä on, että valittu teos on ”erittäin ansiokkaasti edistänyt historiallisen tietämyksen laajenemista ja syvenemistä suomalaisen yleisön keskuudessa” Pyrimme palkitsemaan kirjoja historian eri aloilta.

Ehdokkaat vuoden 2020 historiateokseksi 

 

  1. Emil Anton, Kahden virran maa - Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen historia, Kirjapaja 2020

  2. Netta Böök ja Kari Immonen (toim.), Uno Ullberg, Viipurin arkkitehti. (Uno Ullberg -seura ja Arkkitehtuurimuseo)

  3. Piia Einonen– Miikka Voutilainen (toim.): Suomen sodan jälkeen — 1800-luvun alun yhteiskuntahistoria(Vastapaino)

  4. Paula Haara  & Asko Lehmuskallio, Ruumiin ja dokumenttien kytkökset: Suomen passin historiaa. (Helsinki: Suomen valokuvataiteen museo)

  5. Janne Haikari, Marko Hakanen, Anu Lahtinen ja Alex Snellman, Aatelin historia Suomessa,(Siltala)

  6. Mikko Majander: Komplekseja, kilpailua ja kumppanuutta, (Siltala)

  7. Mia Meri: Egypti, (SKS)

  8. Lea Pakkanen–Santeri Pakkanen: Se tapahtui meille, (Gummerus)

  9. Pettersson Maria: Historian jännät naiset, (Atena)

  10. Roselius–Tepora: Muukalaisten Invaasio, siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940–1950, (Schildts & Söderströms)

  11. Charlotta Wolff, Edelläkävijät, neljän suurkauppiassuvun tarina modernisoituvasta Suomesta, (Gaudeamus)

 

Lautakunta arvioi Vuoden 2020 Historiateos ehdokkaat  kaikki lukemisen arvoisiksi ja mielenkiintoisiksi. Vasemmalla on esitelty voittajat ja alla muut ehdokkaat.
 

Alla lyhyt arvio muista ehdokkaista:

Emil Anton     

Kahden virran maa (Kirjapaja)

Teoksen ansio on selkeän kuvan rakentaminen Kaksoisvirtojen alueen varhaisten kulttuurien kehityksestä yli viiden vuosituhannen ajalta aina modernin aikakauden kynnykselle. Alueen sivistyksellinen, uskonnollinen, valtiollinen ja poliittinen kehitys loi perustan koko nykyisen läntisen kulttuurimaailman muotoutumiselle.  Teos antaa uutta tietoa ihmiskunnan aamusta ja taustoittaa raamatun kertomuksia. Teos on merkittävä perusteos asiantuntijoille, alueen historian ja kulttuurien tutkijoille sekä harrastajille.

Netta Böök – Kari Immonen (toim.) (Uno Ullberg-seura ja Arkkitehtuurimuseo)

Uno Ullberg, Viipurin arkkitehti

                             Uno Ullberg kuului suomalaisten arkkitehtien menestyneeseen sukupolveen, mutta hänen tuotantonsa on jäänyt vähälle huomiolle Viipurin jäätyä 1940-luvulla itärajan taakse. Tämä teos paikkaa tätä aukkoa hienolla tavalla. Se avaa ansiokkaasti Viipurin historiaa ja nähtävyyksiä myös matkailijoille. Ullbergin tuotantoa esitellään myös rajan tällä puolella ja rajojemme ulkopuolella, kuten Ruotsissa ja Saksassa. Monipuolisen teoksen kirjoittajina on yli 20 eri alojen asiantuntijaa.

Teos liittyy Arkkitehtuurimuseossa järjestettyyn Uno Ullbergin tuotantoa esittelevään näyttelyyn, mutta on täysin itsenäinen teos. Taitoltaan ja kuvitukseltaan teos on kerrassaan upea!

                            

Piia Einonen - Miikka Vuotilainen (toim.)  

Suomen sodan jälkeen. 1800-luvun alun yhteiskuntahistoria. (Vastapaino)

                             Useista artikkeleista koottu teos käsittelee aikakautta, jota on paljon tutkittu, mutta vastaavaa nykyajan vaatimusten mukaista sosiaali- ja taloushistoriallista tutkimusta ei tehty. Tutkimuksen pääpaino on aieimmin ollut ylätason valtiollisessa ja henkilöhistoriassa. Nyt autonomisen Suomen kansan äänetön enemmistö saa yhteiskunnallisen historian ja siksi tämä on tärkeä teos.

 

Paula Haara – Asko Lehmuskallio

Suomen passin historia. (Valokuvataiteen museo)

Teos on Valokuvataiteen museossa pidetyn näyttelyn katalogi. Siinä on mielenkiintoista tietoa kansalaisten tunnistamiseen liittyvää tietoa, joka avaa myös yleisempää yhteiskunnan tilaa. Teoksen ajankohtaisuus liittyy keskusteluun verkossa tunnistautumisesta: sosiaaliturvatunnus vai ei.

 

Janne Haikari, Marko Hakanen, Anu Lahtinen ja Alex Snellman

Aatelin Historia Suomessa (Siltala)                

Teos on kokonaisesitys aatelin elämästä ja merkityksestä Suomen historiassa. Se kokoaa yhteen tietoa, joka on aiemmin ollut hajanaista. Teos on jaettu neljään aikakauteen: ennen 1600-lukua, 1600-lukua, 1700-lukua ja 1800-lukua koskeviin lukuihin. Tekijöiden ote on arvioiva ja he ovat hyvin kuvanneet yhteiskunnallista muutosta ja aatelissäädyn painoarvon hiljaista vähenemistä. Lukija jää mielellään odottamaan jatko-osaa, jossa tarkasteltaisiin aatelisperheiden ja heidän yhteisönsä merkitystä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mai Meri

Egypti. Kala sarkofagissa ja muita mysteereitä (SKS)

                             Egyptin historiaa käsittelevä teos on laadittu Amos Rex -galleriassa pidettyyn näyttelyyn liittyen. Se on kaunis, hyvin taitettu ja hauska kirja. Se avaa Egyptin historiaa ja rikkoo perinteisen käsityksen faaraoiden ajan yksitoikkoisesta historiasta.  Siinä tuodaan esiin muinaisen Egyptin eri sosiaaliluokkien ja pyramidien rakentajien arkea ja eri dynastioiden faaraoiden vallankäyttöä. Hieroglyfikirjoituksen opettaminen lukijalle on hauska osa teosta. Yllättävää maallikolle on myös se, miten paljon Egyptistä ja sen uskonnoista tiedetään ja tietenkin se, mitä ei tiedetä.

                             Teoksessa on lyhyitä lukuja ja kauniita kuvia. Myös nuoriso viihtynee tämän teoksen ääressä.

 

Maria Pettersson

Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja (Atena)

Tekijä esittelee mielenkiintoisia tarinoita aiemmin tuntemattomista naiskohtaloista kaikilta mantereilta. Kuningattaria, kenraaleja, poliiseja, tanssijoita, kirjailijoita ja poliitikkoja jne. Tarinat tarjoavat lukijalle seikkailuja ja traagisia kohtaloita. Ne tuovat esiin naisten ikiaikaisen marginalisoimisen.

 

Charlotta Wolff

Edelläkävijät. Neljän suurkauppiassuvun tarina modernisoituvasta Suomesta (Gaudeamus)

Kirja valaisee onnistuneesti modernisoituvan Suomen talouselämän keskeistä elämänpiiriä. Lukija tutustuu kauppahuoneen käsitteeseen. Kauppahuoneet muodostivat verkoston, joka mahdollisti yrityksen rahoituksen kokoamisen ja toiminnan laajenemisen. Menestyksen takana oli myös onnistunut rekrytointi ja hyvät liikesuhteet sekä avioliitot ja sitä kautta laajenevat verkostot. Kauppahuoneen historiaan kuuluivat myös perheen naiset ja lapset sekä tarkka harkinta sukupolvenvaihdosten yhteydessä, kun jatkajaksi ei aina ja itsestään selvästi valikoitunut vanhin poika. Tämä kaikki ja kaupunkiporvariston kansainvälisyys olivat porvarissäädyn identiteetin ja itsetunnon kivijalkaa.

Tässä teoksessa kaupunkiporvaristo tulee tutkimuksen kohteeksi valtiollisen johdon ja kansaliikkeiden lisäksi. Silmiä avaavaa luettavaa!

 

VUODEN HISTORIATEOS 2019 EHDOKKAAT

  1. Alaranta Toni,  Turkin historia Atatürkista Erdoğaniin (Gaudeamus)

  2. Johanna Annola, Ville Kivimäki, Antti Malinen (toim.), Eletty historia — Kokemus näkökulmana menneisyyteen (Vastapaino)

  3. Niklas Jensen-Eriksen, Aleksi Mainio & Reetta Hänninen, Suomen suurin. Helsingin Sanomat 1889-2019. (Siltala)

  4. Jokinen, Soikkeli ja Kivimäki, Isänmaan miehet— Maskuliinisuus, kansakunta ja väkivalta suomalaisessa sotakirjallisuudessa. (Vastapaino)

  5. Karjalainen Mikko,  Mannerheimin Päämaja — Sodanajan johtoesikunta 1918-1944 (Otava)

  6. Kouvola, Karolina,  Sodan kuningattaret — amatsoneista valkyrioihin (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)

  7. Meinander Henrik, Samaan aikaan - Suomi ja maailma 1968  (Siltala) (Samtidigt - Finland och omvärld 1968 (Schildts & Söderströms).

  8. Perälä Anna, Tilanomistaja kirja-alalla. Christian Ludvig Hjelt kirjanpainajana, kustantajana ja kirjakauppiaana 1823–1849. (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 207, Societas Scientiarum Fennica)

  9. Roselius Aapo – Silvennoinen Oula, Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. (Tammi)

  10. Tiihonen Seppo, Vallan kumoukset 1917-1919. Suomi ja  vallan verkostot. (Otava)

  11. Toropainen Veli Pekka,  39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista. (Turun museokeskuksen julkaisuja)

  12. Visuri Pekka – Murtorinne Eino,  Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940 — Kiista Suomen asemasta Saksan ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. (Docendo)
    ___________________________________________________

VUODEN HISTORIATEOS 2018 EHDOKKAAT

Seppo Aalto: Kapina tehtailla, Kuusankoski 1918 (Siltala)

Seppo Hentilä: Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka (Siltala)

Kati Katajisto: Sodasta sovintoon (Otava)

Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa – kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun (Into)

Mirkka Lappalainen: Pohjoisen noidat (Otava) 

Henrik Meinander, Petri Karonen, Kjell Österberg: Kansanvallan polkuja Demokratian kehityspiirteitä Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun lopulta 2020-luvulle (SKS)

Timo Mikkilä: Talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen  (Edita)

Mikko Moilanen: Viikinkimiekat Suomessa (SKS)

Andre Swanström: Hakaristin ritarit, suomalaiset SS-miehet politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena)

Marja Tuominen ja Mervi Löfgren: Lappi palaa sodasta  (Vastapaino)

Vesa Vares: Viileää veljeyttä. Suomi ja Saksa 1918-1939.(Otava)

Helmikuussa 2019 julkistettiin voittajat:

Vuoden 2018 Historiateos -palkitut

Vuoden 2018 historiateos:

Seppo Aalto, Kapina tehtailla. Kuusankoski 1918. (Siltala)

 

Dosentti Seppo Aallon perinpohjainen työ luo kaaren viime vuosisadan alusta sisällissotaan ja sen ohikin. Koko tapahtumasarjan sijoittaminen aikaan ja paikkaan tekee teoksesta eheän kokonaisuuden. Sisällissodan kulku Kuusankosken tehtailla kuvataan teoksessa ihmisen tasolla. Se on mikrohistoriaa parhaimmillaan. Tapahtumia tarkastellaan kummankin osapuolen näkökulmasta ylilyönteihin tai yksipuolisuuksiin sortumatta.  Tekijän paikallistuntemus ja tarkka lähdetyö, teoksen lukijaystävällinen kieli, eri osapuolten toiminnan tiukka käsittely ja keskeisten toimijoiden ymmärtävä kuvaus tekevät teoksesta ensiluokkaisen.

Erinomainen päätös vuoden 1918 muistovuodelle!

________________________________________________________2016:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden 2016 historiateokseksi palkintolautakunta nimesi 10.2.2017 Suomalaisilla Historiapäivillä Marjaliisa ja Seppo Hentilän teoksen Saksalainen Suomi 1918 (Siltala).


Hentilöiden tutkimus avaa aivan uuden näkökulman Suomen kohtaloihin ensimmäisen maailmansodan lopussa ja itsenäisyyden alussa. Se perustuu laajaan lähdeaineistoon ja lähteiden kriittiseen tarkasteluun.

 

Kirjoittajien mukaan keväällä 1918 Suomi pelastui Saksan avulla, mutta syksyllä 1918 Suomi pelastui Saksan avulta. Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset osoittivat kiinnostusta Suomeen, niin taloudellisesti kuin strategisesti. Maaliskuun alussa 1918 solmittiin valtiosopimus, joka toteutuessaan olisi tehnyt Suomesta Saksan siirtomaan ja Saksa olisi saanut lähes rajoittamattoman nautintaoikeuden Suomen luonnonvaroihin.

 

Saksalaiset olivat kiinnostuneita Suomen metsistä, koskista ja malmista. Saksa olisi myös saanut vallan valvoa Suomen ulkomaankauppaa ja etuosto-oikeuden kaikkeen Suomen vientiin sekä rajoittamattoman oikeuden laivastotukikohtien perustamiseen. Myöhemmin Suomen Berliinin lähettilästä Edvard Hjeltiä syytettiin siitä, että hän ylitti valtuutensa. Hjelt rakensi parhaansa mukaan kuvaa Saksan pyyteettömästä auttamishalusta, vaikka Suomessa vain entiset aktivistit ja Suomen entisen sotaväen upseereista koostuva Sotilaskomitea olivat varauksettomia Saksan kannattajia.


Kirjassa on myös yksityiskohtainen kuvaus saksalaisten etenemisestä: Itämeren divisoonan maihinnoususta Hangossa 3.4. 1918  taisteluihin Hyvinkäällä, Riihimäellä ja Lahdessa huhtikuun lopulla. Saksalaisilla ei toukokuun 16. päivän voitonparaatin jälkeen ollut mitään kiirettä poistua maasta. He todella havittelivat Suomesta protektoraattia. Saksalaiset joukot (noin 10 000 miestä) jäivät Suomeen.

 

Kirjassa esitetään Saksan sotatoimien ja poliittisten käänteiden lisäksi saksalaisjoukkojen elämää ja arkea Helsingissä. Saksalaisten jäähyväisparaati Suomessa pidettiin 12.11.1918 (muutamia päiviä keisari Wilhelm II kruunusta luopumisen jälkeen), mutta viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat vasta joulukuun puolivälissä 1918.
Kirjassa on lisäksi erinomaiset liitteet: Katsaus lähteisiin, tapahtumahistoriaan, Saksan ja Suomen valtion-ja hallitusten päämiesten esittelyt 1918 ja faktoja Itämeren divisioonan kokoonpanosta ja joukkojen vahvuudesta Suomessa 1918.


FT Marjaliisa Hentilä on talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja Seppo Hentilä on poliittisen historian emeritus professori Helsingin yliopistosta.